Kaupunnin Aika
Henkilöjuttu

Essee kootaan kuin rautagolemi

Kurpitsalaakson kirjaston kirjat ovat hajonneet palasiksi, ja laakso tarvitsee kirjoittajaa. Pasi A Jokinen opettaa uusilla tavoilla: hän rakensi kymmenvuotiaalle Minecraft-maailman, jossa essee herää henkiin, kun sen palat ovat oikeassa järjestyksessä.

Rautagolemi herää, kun esseen kappaleet ovat oikeassa järjestyksessä. Kuvitus: Kaupunnin Aika

Kun kymmenvuotias astuu Kurpitsalaaksoon, ruutuun nousee kultainen teksti: Kirjoittajan polku alkaa. Taskussa on tyhjä muistikirja, opaskirja ja kahdeksan leipää. Ruudun yläreunassa on mittari, joka laskee kultaisia kurpitsansiemeniä nollasta viiteen.

Alkuaukiolla seisoo jättimäinen kurpitsalyhty. Sen yllä leijuvassa taulussa lukee, että laakson kirjaston kirjat ovat hajonneet palasiksi, eikä kukaan enää muista, miten hyvä teksti rakennetaan. Kerttu-opas sanoo sen ääneen: "Tarvitsemme kirjoittajaa."

Kirjoittaja on lapsi itse, vaikka hän ei vielä tiedä sitä.

Kahdeksan kaukoputkea

Polku kulkee lännestä itään noin viisisataa palikkaa. Ensimmäisenä tulee kurpitsapelto, jossa variksenpelätti Veikko kuiskaa: "Minulla on kurpitsa päänä, mutta silti tiedän paljon kurpitsoista. Sinäkin tiedät enemmän kuin luulet." Havaintoarkusta löytyy esineitä, joista jokaisessa on yksi havainto kirjoitettavaksi muistikirjaan. Kahteen kysymykseen vastattuaan lapsi saa ensimmäisen kultaisen siemenen.

Seuraavalla aukiolla on jättikurpitsa, ja sen ympärillä on kahdeksan värikästä koppia. Jokaisessa on kaukoputki, joka on suunnattu kurpitsaan. Kun lapsi astuu koppiin, kuuluu ametistin kilahdus, ja ruutuun tulee kysymys. Miltä se näyttää, kuulostaa tai tuoksuu? Mihin sitä käytetään? Mitä huonoa siinä on? Miltä se tuntuu toisen silmin? Entä jos sitä ei olisi?

Näkökulmakehä: jättikurpitsaa kiertää kahdeksan kaukoputkea, ja jokainen on eri tapa katsoa samaa aihetta. Vasemmalla etualalla seisoo tähtitieteilijä Tähti. Piirros perustuu Pasi A Jokisen kuvakaappaukseen. Kuvitus: Kaupunnin Aika

Kaukoputket ovat Kurpitsalaakson tärkein oivallus. Sanottavaa ei tarvitse tietää etukäteen, koska sen voi keksiä kysymällä. Kun kaikki kahdeksan on katsottu, lapsi saa jokaisen kaukoputken omakseen. Jokaisessa lukee: Toimii jokaiseen aiheeseen!

Sen voi kokeilla heti. Arpakone soittaa kelloa ja arpoo aiheen, vaikkapa sukat, creeperin, mummolan tai tiskikoneen, sekä yhden kaukoputken. Sitten pitää keksiä yksi lause ääneen. Vieressä istuu papukaija Toisto kyltin alla: Toisto on hyvä opettaja! Kymmenen arvontaa avaa salaisen saavutuksen, Arpakoneen mestarin.

Golemi herää vain oikeassa järjestyksessä

Ideapuussa lapsi kiipeää tikkaita puumajaan ja valitsee kahdeksasta oksasta kolme. Niistä tulee esseen suunnitelma. Latvassa on salainen huone, jossa odottaa idea-timantti ja lappu: Parhaat ideat löytyvät, kun kiipeää vähän korkeammalle.

Joen toisella puolella sataa lunta. Lumipajassa lapsi ottaa arkusta lauseen paloja ja pudottaa ne muottiin järjestyksessä pää, keski ja jalat. Pää on vastaus, keski on perustelu ja jalat ovat esimerkki. Arkussa on myös paloja, jotka eivät kuulu mihinkään, kuten Pidän eniten pizzasta. Väärästä palasta tulee vihje: se kuuluu Höpöhöpö-luolaan, jossa asuvat sika nimeltä Väärä Aihe ja kana nimeltä Ihan Muuta. Kun palat ovat oikein, lumihiutaleet pöllähtävät ja golemipuutarhaan herää lumiukko, jonka nimi on Lyhyt Vastaus.

Sitten konduktööri Kalle huutaa: "Liput, kiitos! Ai, sinulla ei ole lippua? Ei haittaa, tämä juna kulkee ilmaiseksi." Kaivosvaunu kolisee rinnettä alas lyhtyjen valaisemaan tunneliin. Se pysähtyy viidessä maanalaisessa kammiossa, joissa on lasikatto. Jokaisessa soi kello, ja seinällä on yksi esseen kappale. Veturi on johdanto, vaunut ovat käsittelykappaleita, ja niiden välissä olevissa kytkimissä lukee ensinnäkin, lisäksi ja toisaalta. Lopulta vaunu nousee takaisin pintaan: Perillä! Matkustit koko esseen läpi.

Esseejunan asema: konduktööri Kalle odottaa katoksessa, ja aidan takana seisovat veturi, kolme vaunua ja viimeinen vaunu. Piirros perustuu Pasi A Jokisen kuvakaappaukseen. Kuvitus: Kaupunnin Aika

Esseegolemilla lapsi kokoaa ensimmäisen oman esseensä. Jättimäisellä rautagolemilla on kurpitsapää. Pää on johdanto, kädet ja vartalo ovat kolme kappaletta, ja jalat ovat lopetus. Arkussa on kahdeksan kappaletta, yksi jokaisesta näkökulmasta, ja lapsi valitsee niistä itse kolme. Väärässä järjestyksessä golemi vain voihkaisee: Golemilla ei ole päätä! Oikeassa järjestyksessä se herää, ilotulitteet paukkuvat, ja lapsi saa kirjan nimeltä Oma esseeni. Kirjoittajaksi on merkitty Minä.

Tässä toistuu koko maailman ajatus. Pitkä essee on monta lyhyttä vastausta peräkkäin, ja niiden ympärillä on alku ja loppu. Lumigolemi on rautagolemin kappale.

Ajatusten siivet

Viimeisen talon ovi aukeaa vasta, kun kaikki viisi siementä ovat koossa. Talo on rakennettu kuin essee. Ovi on otsikko, eteinen johdanto, kolme huonetta kappaleita, ja oviaukoissa lukevat sidesanat. Yläkerrassa Kerttu odottaa pienen kokeen kanssa. Suunnitelmakone arpoo aiheen ja kolme näkökulmaa, ja nyt lapsi kirjoittaa muistikirjaan ihan oman tekstinsä. Hän allekirjoittaa sen ja pudottaa sen postilaatikkoon.

Ruutuun nousee kultainen teksti: OLET KIRJOITTAJA! Palkintona ovat siivet nimeltä Ajatusten siivet, kolmekymmentäkaksi rakettia ja ilotulitus. Kerttu neuvoo hyppäämään parvekkeelta ja lentämään. Kirjoittaja voi kuulemma lentää minne tahansa, mihin tahansa aiheeseen.

Parvekkeen kyltissä lukee, että parveke on lopetus. Toisessa kyltissä kehotetaan katsomaan taaksepäin, koska sieltä näkee koko matkan.

Taitopuu takana

Kurpitsalaakso ei syntynyt Minecraftissa vaan opetussuunnitelmassa. Jokinen kertoo kirjoituksessaan, että hän pilkkoi ensin koko peruskoulun oppimäärän taitopuuksi, kartaksi 617 osataidosta ja niiden edellytyksistä. Kurpitsalaakson asemat on rakennettu äidinkielen kirjoittamisen taitojen varaan vuosiluokille 3–6: ideointi, kappalejako, sidesanat, perustelu, kuvailu ja asian katsominen toisen silmin. Itse maailman rakensi tekoäly Jokisen ohjeiden mukaan.

Sama tapa näkyy luuserit.orgissa, kauppatieteiden valintakokeen harjoituspelissä, jonka lehtemme arvioi aiemmin. Siellä pelaaja on ylioppilas eikä kymmenvuotias, mutta menetelmä on sama. Opittava pilkotaan pieniksi taidoiksi, jokaisesta tehdään tehtävä, jonka voi pelata yhä uudelleen, ja pelin säännöt opettavat oikean asian. Kurpitsalaaksossa golemi herää vain oikeassa järjestyksessä. Luuserit.orgissa väärä arvaus maksaa puoli pistettä, kuten oikeassa kokeessa.

Kurpitsalaaksossa ei ole vielä kuultu kymmenvuotiaan omaa arviota. Toistaiseksi polun on kulkenut vain Jokinen itse. Siksi hänen ohjeensa muille vanhemmille päättyy samaan neuvoon: anna lapsen pelata ja kuuntele, missä hän jää jumiin.

Sidonnaisuudet

Pasi A Jokinen on Kaupunnin Ajan kolumnisti. Lehti julkaisee luuserit.orgin mainoksia, ja palvelun taustalla on samoja ihmisiä kuin lehdessä. Juttu perustuu Jokisen kirjoitukseen, Kurpitsalaakson projektisivuun ja maailman omiin teksteihin.