Kirjasto on kaupungin viimeinen ilmainen huone
Kirjastosta on tullut paikka, jossa voi olla ostamatta mitään. Se on sen tärkein tehtävä, ja juuri siksi sitä on vaikea puolustaa talousarviossa.
Kaupungissa on yhä vähemmän sisätiloja, joihin voi mennä maksamatta. Kahvila edellyttää kahvia, kauppakeskus odottaa ostoksia ja harrastustila vuokraa. Kirjasto on poikkeus. Sinne voi tulla lämmittelemään, lukemaan, tekemään läksyjä tai vain istumaan, eikä kukaan kysy syytä.
Tämä tehtävä on kirjaston näkyvin ja samalla vaikein mitata. Lainausmäärät ovat tilastossa, mutta hiljainen tunti, jonka joku vietti ikkunan vieressä, ei ole. Kun budjettia leikataan, lasketaan se, mikä näkyy.
Olohuone ilman omistajaa
Kirjastoa kutsutaan usein kaupungin olohuoneeksi. Vertaus on osuva mutta vajaa. Olohuoneella on isäntä, joka päättää, kuka on tervetullut. Kirjastolla ei ole. Se on yksi harvoista paikoista, joissa kaupungin eri ihmiset joutuvat jakamaan saman tilan tasavertaisina.
Siksi kirjaston tulevaisuudesta ei pitäisi keskustella ensisijaisesti kirjojen kautta. Kysymys on siitä, haluaako kaupunki ylläpitää huonetta, jonka ainoa ehto on läsnäolo. Jos vastaus on kyllä, rahoitus on perusteltu, vaikka kukaan ei lainaisi mitään.