Värisevä maa ei liikahda

Oulu Sinfonian mukaan illan avausteos ärjyy, kirkuu, kiroaa ja vaikeroi. Tiedote lupaa perinteiden parkitsemille korville šokkihoitoa. Kriitikon korvat parkittiin Darmstadtissa, eikä niitä ole sen jälkeen šokeerannut mikään, kaikkein vähiten orkesterin markkinointiosasto.

Rockin hovikapellimestari

André de Ridder on saksalainen kapellimestari, jota Classic FM kutsui rockmaailman suosikkikapellimestariksi. Hän perusti s t a r g a z e -kollektiivin rikkomaan musiikkilajien rajoja ja on johtanut Gorillazin, Damon Albarnin ja Max Richterin levyjä. Ansioluettelo on vaikuttava, jos pitää Gorillazia ansiona.

Rajojen rikkominen oli radikaalia silloin, kun rajoja vielä oli. Nykyään se on liiketoimintamalli. Kun kapellimestarin tunnetuin ominaisuus on se, kenen kanssa hän on levyttänyt, partituuri jää väistämättä lehdistötiedotteen toiseksi.

Liian vilpitön sellisti

Anastasia Kobekina soittaa vuoden 1698 Stradivarius-selloa, sijoittui kolmanneksi Tšaikovski-kilpailussa ja sai Leonard Bernstein -palkinnon. The Strad on kuvannut häntä melkein musertavan vilpittömäksi. Hän soittaa myös barokkiselloa, opettelee viola da gambaa ja esittelee sosiaalisessa mediassa piirustuksiaan, valokuviaan ja vaatteitaan.

Kriitikko kunnioittaa vilpittömyyttä silloin, kun sitä ei tarvitse mainita. Kun sen huomaa jo levy-yhtiön tiedotteesta, se on muuttunut tyyliksi. Stradivari on rakennettu soittimeksi, ei somesisällön lavasteeksi.

Indierockin pastoraalisinfonia

Bryce Dessner on The National -yhtyeen kitaristi. Hänen sellokonserttonsa Trembling Earth on kirjoitettu Kobekinalle, ja säveltäjä kutsuu sitä pastoraalisinfoniaksi. Teos syntyi Munchin maisemanäyttelyn innoittamana ja lainaa Purcellia, mitä solisti kehuu taitavaksi sitaatin käytöksi. Kun indieyhtyeen kitaristi lainaa Purcellia ja kutsuu tulosta pastoraalisinfoniaksi, se on sitaatti sitaatista. Beethoven teki pastoraalisinfoniansa kerran, eikä sitä tarvinnut selittää näyttelyllä.

Melu, kierrätys ja muovipussit

Mirela Ivičević kutsuu menetelmäänsä äänifiktioksi: popia, kohinablokkeja ja näytteitä yhteiskunnan jätteistä. Hän on palkittu Ernst von Siemens -säveltäjäpalkinnolla. Jätteen esittäminen jätteenä on kuitenkin kierrätystä, ei avantgardea.

Ellen Reid voitti Pulitzerin ja on tunnettu GPS-ohjatusta ääniteoksesta SOUNDWALK. Hänen Earth Between Oceans rakentuu neljän elementin varaan ja sisältää kenttä-äänityksiä, jotka tehtiin muoviroskaa keräämällä Los Angelesin ja New Yorkin rannoilla. Classical Voice Americassa teosta pidettiin kunnianhimoisena, ehkä liiankin. Kriitikko on samaa mieltä jälkimmäisestä.

Oululaisen Johanna Ruotsalaisen The Failing Landscape saa kantaesityksensä, joten kukaan ei ole sitä vielä kuullut. Ruotsalainen on puhunut marginaalisten ja arktisten äänten tuomisesta korkeakulttuuriin. Kriitikko huomauttaa, että Karjasilta on arktinen ja marginaalinen ja on silti onnistunut välttämään tämän illan.

Kuoro, joka laulaa juomalauluja

Kuoroina esiintyvät Soma Ensemble ja Oulun yliopiston sekakuoro Cassiopeia, jonka omilla sivuilla ohjelmistoon mainitaan kuuluvan juomalauluja. Ne ovat illan ainoa musiikkilaji, jota kriitikko ei ole jo kuullut paremmin esitettynä Darmstadtissa. Freiburgilainen Ensemble Recherche on kantaesittänyt yli tuhat teosta, Lachenmannia ja Rihmiä. Kriitikko kuuntelee mieluummin heitä, kunhan he soittavat Lachenmannia.

Arvio

Yksi tähti Ensemble Recherchelle. Yle taltioi konsertin, ja Euroopan yleisradiounionin vaihto-ohjelman ansiosta se kuullaan koko Euroopassa. Maa ei värise. Värisevät vain ne, jotka ovat unohtaneet takkinsa naulakkoon.

Tietoa konsertista

• Värisevä maa, Oulu Sinfonia, Madetojan sali, to 15.10.2026 klo 18.30. Osa Uuden Musiikin Lokakuuta.
• André de Ridder (kapellimestari), Anastasia Kobekina (sello), Ensemble Recherche, Soma Ensemble, Cassiopeia.
• Ivičević: Neon Aeon. Dessner: Trembling Earth. Ruotsalainen: The Failing Landscape (kantaesitys). Reid: Earth Between Oceans.
• Konsertin sivu

Ennakkoarvostelu on satiiria. Kriitikko ei ole kuullut konserttia, koska se on vasta tulossa.