Arkkitehtuurikilpailun voittaja on aina havainnekuva
Kilpailuehdotukset kuvataan kesäisenä iltana, täynnä ihmisiä ja vehreyttä. Valmis rakennus kohtaa marraskuun, ja silloin vasta näkyy, mitä valittiin.
Havainnekuvassa on aina kaunis ilta. Aurinko laskee matalalta, puut ovat täydessä lehdessä ja aukiolla kävelee ihmisiä, jotka eivät kiirehdi mihinkään. Kuva on tehty vakuuttamaan, ja se tekee työnsä hyvin. Se myös ohjaa katsojan huomion pois siitä, mikä rakennuksessa lopulta ratkaisee.
Kaupunkilainen kohtaa rakennuksen jalankulkijan korkeudelta, useimmiten harmaana päivänä. Hänelle merkitsee se, onko maantasossa ovia ja ikkunoita, onko tuulensuojaa ja onko julkisivussa jotain, mitä katsoa kävellessä. Nämä asiat näkyvät havainnekuvassa huonosti, koska ne eivät ole dramaattisia.
Arvioikaa marraskuu
Arkkitehtuurikritiikin tehtävä olisi palauttaa huomio arkeen. Kilpailujen arvioinnissa voitaisiin vaatia kuvat myös pimeältä vuodenajalta ja katutasosta ilman ihmisiä. Valmistuneita rakennuksia voitaisiin arvioida uudelleen muutaman vuoden kuluttua, kun kiilto on kulunut ja käyttö vakiintunut.
Hyvä rakennus kestää tavallisen tiistain. Sen tunnistaminen vaatii, että katsomme muutakin kuin kaunista iltaa.