Keskeneräisyyden kauneus jää keskeneräiseksi

Wienissä sanottiin aikanaan, että konsertin otsikko kertoo, mitä orkesteri pelkää. Oulu Sinfonian torstai on nimetty Keskeneräisyyden kauneudeksi, ja se on ohjelmistosuunnittelulta harvinaisen rehellinen tunnustus.

Kaksi alttoviulistia, ei yhtään tyrannia

Kapellimestari Vuokko Lahtinen johtaa illan tutkintokonserttinaan Sibelius-Akatemiasta. Hän on itse alttoviulisti, kävi Jorma Panulan nuorten kapellimestariluokkaa samaan aikaan kuin Klaus Mäkelä ja on kertonut Ylelle uskovansa, että lempeys on kapellimestarin todellinen voima. Turvallisuuden tunteessa ihminen kuulemma avautuu.

Lempeys on kaunis periaate päiväkodissa. Orkesterissa se on kokeilu, ja tässä kokeilussa koe-eläimenä on kaupungin orkesteri ja yleisönä kaupungin veronmaksajat. Karajan ei kysynyt soittajilta, tuntevatko he olonsa turvalliseksi, ja Berliinin jouset kuulostivat sen mukaisilta. Panulan luokka puolestaan on Suomen menestynein kapellimestaritehdas, mikä tarkoittaa, että sen tuotteet tunnistaa jo ennen kuin ensimmäinen tahti on lyöty.

Opaalinhohtoista virheettömyyttä

Solisti Jennifer Stumm on ansioitunut. Hän oli ensimmäinen alttoviulisti, joka voitti Concert Artists Guildin kilpailun, ja hän opettaa Wienissä ja Lontoon Royal College of Musicissa. Washington Post on kuvannut hänen soittoaan opaalinhohtoiseksi, The Strad virheettömäksi ja tarkkuudeltaan moitteettomaksi.

Juuri tässä on ongelma. Virheettömyys on konservatorion hyve, ei taiteen. Opaali on kaunis kivi, mutta kukaan ei ole koskaan itkenyt opaalin edessä. Stumm soittaa vuoden 1589 tienoilla rakennetulla Gasparo da Salòn alttoviululla ja on pitänyt TEDx-puheen otsikolla The Imperfect Instrument. Neljäsataa vuotta vanha soitin ei ole epätäydellinen. Se on vanha. Ero on se, joka erottaa taiteen sen markkinoinnista.

Stumm on myös perustanut São Pauloon Ilumina-taiteilijayhteisön, joka on sosiaalinen hanke ja palkittu sellaisena. Kaupunnin Aika kunnioittaa hyväntekeväisyyttä. Konserttisalissa se ei kuitenkaan korvaa fraseerausta.

Liitu, josta ei tullut linnaa

Ilta alkaa Sofia Gubaidulinan Fairytale Poemilla, joka on kirjoitettu lasten radio-ohjelmaan. Sen sankari on liitu, joka kirjoittaa numeroita taululle ja kuluu, kunnes lapsi vie sen ulos piirtämään linnoja. Gubaidulina piti tarinaa taiteilijan kohtalon vertauskuvana. Tämä on totta. Tosiasia on silti, että kausikonsertti alkaa lastenohjelmalla.

Bartókin alttoviulukonsertto on konsertin nimen elävä todiste. Säveltäjä kuoli jättäen siitä luonnokset, ja Tibor Serly viimeisteli teoksen. Sittemmin siitä on tehty ainakin kolme muuta versiota, jotka eivät ole yksimielisiä edes kaikista nuoteista. Kuulija ei siis kuule Bartókia vaan komiteaa.

Kylmää vettä Karjasillalla

Illan päättää Sibeliuksen kuudes sinfonia. Sibeliuksen kerrotaan verranneen musiikkiaan puhtaaseen kylmään veteen, kun muut säveltäjät sekoittivat cocktaileja. Väliajan jälkeen Madetojan sali tarjoaa siis vettä. Kaupunnin Aika on aina pitänyt sitä Karjasillan parhaana juomana, mutta kriitikko olisi kaivannut jotain vahvempaa.

Arvio

Kaksi tähteä: yksi Sibeliukselle ja toinen Karjasillalle, jossa ilta tapahtuu. Keskeneräisyys on kaunista vasta silloin, kun joku on yrittänyt valmista.

Tietoa konsertista

• Keskeneräisyyden kauneus, Oulu Sinfonia, Madetojan sali, to 8.10.2026 klo 18.30.
• Vuokko Lahtinen (kapellimestari), Jennifer Stumm (alttoviulu).
• Gubaidulina: Fairytale Poem. Bartók: Alttoviulukonsertto Sz 120. Sibelius: Sinfonia nro 6.
• Konsertin sivu

Ennakkoarvostelu on satiiria. Kriitikko ei ole kuullut konserttia, koska se on vasta tulossa.