Perjantai 9. lokakuuta 2026Kriittinen kaupunki- ja kulttuurilehti
Kaupunnin Aika
Analyysi

Iskut Venäjän sisälle kääntävät sotaa, ja naapurit ottavat opiksi. Suomi muuttuu hiljempaa

Ukraina lopetti yrittämästä voittaa sotaa pelkällä rintamalla. Kauaskantoiset drooni- ja ohjusiskut ovat vieneet Venäjältä yli puolet jalostuskapasiteetista. Viro ja Ruotsi muuttavat nyt doktriiniaan. Suomella on välineet, mutta ei vielä sanoja.

Aarni Kenttä ·

Kauaskantoiset iskudroonit matkalla kohti jalostamoa. Ukrainan mukaan se pystyy valmistamaan niitä satoja päivässä. Kuvitus: Kaupunnin Aika

Viro siirtää 1. jalkaväkiprikaatinsa Tapasta Jõhviin, noin 50 kilometrin päähän Venäjän rajasta. Financial Timesin mukaan maa luopuu vanhasta mallista, jossa hyökkääjää viivytettäisiin ja vastaan taisteltaisiin lähes sissisotana, kunnes Nato ehtii apuun. Uusi Suomi kutsui samaa muutosta luopumiseksi ansalankataktiikasta. Prikaatin komentaja, eversti Tarmo Kundla, kuvasi uutta ajattelua yhdellä virkkeellä: on aloitettava rajalta ja voitettava ensimmäisistä taisteluista alkaen.

Samalla viikolla Ruotsin ilmavoimien ilmasotakeskuksen johtaja, eversti Carl Bergqvist, kertoi Aftonbladetille, että Ruotsi iskisi hyökkäyksen sattuessa syvälle Venäjän alueelle. Iskujen pelkän vastaanottamisen sijaan Ruotsin on määrä lyödä takaisin. Kumpikin perustelee muutosta samalla tavalla: Ukrainan sota on osoittanut, mitä tapahtuu, jos puolustaja jää odottamaan.

Kolme sotaa yhdessä

Ukrainan sota on neljässä vuodessa ollut kolme eri sotaa.

Liikesota, 2022. Ukraina löi Venäjän Kiovan edustalta ja vapautti syyskuun 2022 Harkovan vastahyökkäyksessä noin 12 000 neliökilometriä. Sota näytti hetken siltä, miltä sotien kuvitellaan näyttävän: nopeita liikkeitä ja kartalla siirtyviä nuolia.

Juoksuhautasota, 2023. Kesän 2023 vastahyökkäys pysähtyi miinakenttiin, juoksuhautoihin ja tykistöön. Lännen koulutus ja panssarit eivät murtaneet linjaa. Siitä Ukraina oppi tärkeimmän läksynsä: Venäjää vastaan ei voi voittaa samalla tavalla kuin Venäjä yrittää voittaa, eli joukkojen massalla.

Etäisyyden sota, 2024–2026. Ukraina perusti helmikuussa 2024 erillisen miehittämättömien järjestelmien aselajin. Sen komentajan Robert Brovdin mukaan droonit tuhoavat nyt noin 85 prosenttia taistelukentän maaleista. Rintaman molemmin puolin on kymmenien kilometrien levyinen tappovyöhyke, jolla liikkuminen on hengenvaarallista. Mustallamerellä merilennokit ajoivat Venäjän laivaston pääosan Sevastopolista Novorossiiskiin. Carnegien huhtikuun 2026 analyysin mukaan Venäjä on menettänyt seitsemän kahdestatoista maihinnousualuksestaan.

Tappovyöhyke: rintaman molemmin puolin kymmenien kilometrien levyinen alue, jonka yllä droonit päivystävät jatkuvasti. Kuvitus: Kaupunnin Aika

Ja sitten Ukraina alkoi iskeä Venäjän sisälle.

Sota siirtyi Venäjälle

Ukrainan kauaskantoiset iskut alkoivat yksittäisinä operaatioina. Syyskuussa 2024 yli sata droonia iski Toropetsin ammusvarastoon. Räjähdys rekisteröityi seismografeihin. Kesäkuun 1. päivänä 2025 operaatio Hämähäkinverkko iski rekka-autoihin piilotetuilla FPV-drooneilla viiteen lentotukikohtaan, kauimmillaan noin 4 300 kilometrin päähän. Ukrainan mukaan 41 konetta osui. Yhdysvaltalaisten virkamiesten arvio oli noin kaksikymmentä osumaa ja kymmenkunta tuhottua konetta. Riippumattomien satelliittikuvien perusteella vähintään yksitoista strategista pommikonetta tuhoutui.

Vuonna 2026 yksittäisistä iskuista tuli järjestelmä. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan venäläisiin jalostamoihin iskettiin tammi–elokuussa keskimäärin kolmen päivän välein. Kesäkuussa Venäjän jalostusmäärä putosi 3,8 miljoonaan tynnyriin päivässä, mikä on alhaisin taso kahteenkymmeneen vuoteen ja noin 30 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Elokuun lopussa vain viisi suurta jalostamoa oli vielä vahingoittumatta, ja ne kaikki sijaitsevat Siperiassa tai Kaukoidässä. Ukrainan puolustusministeriön lokakuun alussa esittämän arvion mukaan 51 prosenttia Venäjän jalostuskapasiteetista on pois käytöstä. Lukua ei ole riippumattomasti vahvistettu, ja pois käytöstä oleva kapasiteetti ei ole sama asia kuin menetetty tuotanto.

Seuraukset näkyvät Venäjän arjessa. Venäjä on kieltänyt bensiinin ja dieselin viennin tammikuun 2027 loppuun asti, ja lentopolttoaineen viennin se kielsi ensimmäistä kertaa historiassaan. Bensiinin keskihinta nousi tammi–heinäkuussa 19 prosenttia. Venäjä tuo nyt bensiiniä Valko-Venäjältä ja Kazakstanista. Syyskuun lopussa Putin rajoitti asetuksella jalostamoita ja energian vientiä koskevien tietojen julkaisemista. Suomen Pankin BOFITin mukaan Venäjän talous kasvoi vuoden ensimmäisellä puoliskolla 0,2 prosenttia.

Iskujen määrä perustuu teolliseen tuotantoon. Presidentti Zelenskyin mukaan Ukraina pystyy valmistamaan 200–300 kauaskantoista iskudroonia päivässä. Kotimainen Flamingo-risteilyohjus on lisännyt kantamaa, mutta sotilasanalyytikko Fabian Hoffmannin mukaan sen tuotanto ja tarkkuus ovat vielä rajallisia.

Onko sota kääntynyt?

Rintamalla muutos on näkynyt vuonna 2026 ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2023. Ukraina on maaliskuun jälkeen vallannut takaisin lähes 300 neliökilometriä. ISW:n lukujen mukaan Venäjä menetti syyskuussa enemmän alaa kuin valtasi. Yhdysvaltalaisen CSIS:n mukaan Venäjän ja Ukrainan tappioiden suhde oli vuoden ensimmäisellä puoliskolla noin kahdeksan yhteen, kun se aiemmin oli kahden ja kolmen välillä yhteen. Black Bird Groupin suomalainen analyytikko Emil Kastehelmi on arvioinut, että Venäjän kesän 2026 kampanjaa voi pitää epäonnistuneena.

Varovaisuuteen on silti syytä. Ukrainan asevoimien komentaja Oleksandr Syrskyi sanoi heinäkuussa, että sodan käännekohta on vielä kaukana. Kenraali evp. Jarmo Lindberg ilmaisi asian suomalaisittain: hän ei nuolaise ennen kuin tipahtaa. Ukrainalla on vakava miehistöpula. Venäjä on sopeutunut perustamalla oman Rubikon-droonijoukkonsa, pudottamalla tuhansia liitopommeja kuukaudessa ja lisäämällä omia Shahed-iskujaan noin 500:aan päivässä. Iskut Venäjän sisälle eivät ole pakottaneet Kremliä luopumaan vaatimuksestaan saada koko Donbas.

Tärkein havainto on tämä: syvät iskut eivät ole voittaneet sotaa yksinään. Brovdin mukaan miehittämättömien joukkojen ponnistuksesta 95 prosenttia kohdistuu yhä rintamaan ja vain viisi prosenttia syviin iskuihin. Iskut kuitenkin muuttivat sodan luonnetta. Venäjä ei enää voi käydä sotaa niin, että sen hinta näkyy vain Ukrainassa.

Suomi: välineet on, sanat puuttuvat

Suomen puolustusdoktriini rakennettiin kahdeksan vuosikymmenen ajan sen varaan, että Suomi puolustaa itseään yksin omalla maallaan. Presidentti Alexander Stubb muistutti tästä huhtikuussa Brookingsissa: Suomi voi mobilisoida 280 000 sotilasta viikoissa, ja sillä on Euroopan suurin tykistö yhdessä Puolan kanssa. Reservissä on noin 870 000 koulutettua. Alueellinen puolustus tarkoitti hyökkääjän pysäyttämistä ja kuluttamista Suomen alueella.

Nato muutti kehyksen, mutta ei vielä kieltä. Suomi on joulukuusta 2025 lähtien kuulunut Naton Norfolkin esikunnan vastuualueeseen, ja Ruotsi johtaa Suomeen sijoitettavaa Naton eteentuotua maavoimaosastoa. Välineet syviin iskuihin ovat jo olemassa tai tulossa:

  • Hornetien JASSM-ohjukset ja F-35-koneisiin hankitut JASSM-ER- ja JSM-ohjukset. Ilmavoimien mukaan ensimmäiset F-35:t ovat saapuneet Suomeen.
  • M270-raketinheittimet, jotka päivitetään M270A2-versioon. Päivitys mahdollistaa tulevaisuudessa myös satojen kilometrien kantaman PrSM-ohjukset.
  • Ottawan miinakiellosta irtautuminen tammikuussa 2026, puolustusmenojen nosto kolmeen prosenttiin vuoteen 2029 mennessä ja elokuussa solmittu 14 miljoonan euron FPV-droonisopimus Instan kanssa.
Hävittäjä nousee maantietukikohdasta. Hajautus on suomalaisen puolustuksen vanha taito. Kantama on uusi kysymys. Kuvitus: Kaupunnin Aika

Silti Suomen virallinen kieli puhuu edelleen torjunnasta ja liittokunnasta, ei iskuista Venäjän sisälle. Puolustusvoimain komentaja Janne Jaakkola tiivisti linjan syyskuussa: "Me opimme, emme kopioi." Suomi ei kuulu eurooppalaiseen pitkän kantaman iskukykyhankkeeseen ELSAan. Julkisista lähteistä ei löydy virallisen suomalaisen tahon lausuntoa, joka vastaisi Bergqvistin tai Kundlan linjausta.

Mitä Suomen kannattaisi harkita

Kaupunnin Ajan sotatoimittaja esittää viisi muutosta harkittavaksi. Ne ovat toimittajan näkemyksiä.

  1. Sanotaan ääneen, että puolustus ulottuu hyökkääjän alueelle. Pelote toimii vain, jos vastapuoli tietää siitä. Viro ja Ruotsi ovat kertoneet, että hyökkäyksen hinta maksetaan Venäjällä ensimmäisestä päivästä alkaen. Suomen hiljaisuus voidaan Moskovassa tulkita toisin kuin Helsingissä tarkoitetaan.
  2. Teollinen droonikyky omaan maahan. Ukrainan iskukampanja perustuu satoihin drooneihin päivässä, ei muutamaan kalliiseen ohjukseen. Syyskuussa allekirjoitettu Suomen ja Ukrainan droonisopimus on hyvä alku. Se kannattaa muuttaa tuotantokapasiteetiksi, joka riittää kriisissä viikkoja ja kuukausia.
  3. Liittyminen ELSAan. Eurooppalainen pitkän kantaman iskukyky rakennetaan nyt. Suomi, jolla on Naton pisin maaraja Venäjän kanssa, ei voi jäädä sivustakatsojaksi.
  4. Iskut osaksi Naton suunnitelmia alusta asti. Sodassa Suomen iskukyky toimisi Naton komennossa ja maalilistoilla. Juuri siksi Suomen on vaadittava, että hyökkääjän laukaisualustat, logistiikka ja huolto ovat suunnitelmissa maaleja heti eikä vasta, kun Suomen alue on jo menetetty.
  5. Rajan tappovyöhyke ja suojaus. Ukrainan droonijoukkojen komentaja kehotti Baltian maita varautumaan rajalla omalla tappovyöhykkeellä. Suomen kannattaa rakentaa sama kyky ja samalla suojata omat kohteensa, koska Venäjä on oppinut sodasta yhtä paljon kuin Ukraina.

Vastaperustelutkin ovat painavia. Eskalaation riski on todellinen, ja Suomen iskut olisivat osa liittokunnan päätöksiä eivätkä kansallinen rangaistusoperaatio. Ukrainan kokemus osoittaa kuitenkin, että hinta, joka maksetaan vain puolustajan maaperällä, on aina puolustajan hinta.

Karjasillalta katsottuna

Kirjoitan tätä rintamamiestalossa, jonka isoisäni rakensi Karjasillalle sodan jälkeen. Se on yksi noin kahdestasadasta, ja niiden vieressä seisovat Ruotsista keräysvaroin lahjoitetut talot. Nyt Ruotsi lupaa jälleen apua, tällä kertaa Gripeneillä ja Taurus-ohjuksilla. Päätoimittaja Sulo Siltavuori vetää tästä pääkirjoituksessaan johtopäätöksen, joka on lehdellemme poikkeuksellisen vakava.

Lähteet

Analyysin luvut perustuvat yllä lueteltuihin lähteisiin. Ukrainan ja Venäjän viranomaisten lukuja ei ole riippumattomasti vahvistettu. Harkittavat muutokset ovat toimittajan näkemyksiä.