Karjasiltaa ei puolusteta Karjasillalla

Kaupunnin Aika on todennut, että Karjasilta on Oulun sielu. Sielua ei puolusteta sen kotiovella. Kun vihollinen on Karjasillan kaduilla, puolustus on jo epäonnistunut, ja kaikki se, mikä tekee kaupunginosasta kaupunginosan, on menetetty.

Tämä ei ole pelkkä vertauskuva. Se on Ukrainan sodan tärkein opetus.

Odottaja maksaa aina

Ukraina puolusti itseään kaksi vuotta pääosin omalla maallaan. Hinta maksettiin ukrainalaisissa kaupungeissa, kodeissa ja ihmishengissä. Venäjä saattoi käydä sotaa niin, että sen arki jatkui lähes ennallaan. Sotatoimittajamme Aarni Kenttä kuvaa analyysissään, miten tämä muuttui. Kun Ukraina alkoi iskeä järjestelmällisesti Venäjän jalostamoihin, lentotukikohtiin ja ammusvarastoihin, sodan hinta alkoi näkyä myös Venäjällä: polttoaineen vientikieltoina, nousevina hintoina ja taloutena, joka ei enää kasva.

Iskut eivät ole voittaneet sotaa yksin. Ne ovat kuitenkin tehneet jotain, mitä mikään puolustuslinja ei tee. Ne ovat vieneet Venäjältä mahdollisuuden valita, missä sota käydään.

Naapurit ovat jo päättäneet

Viro siirtää prikaatinsa rajan tuntumaan ja aikoo voittaa ensimmäisistä taisteluista alkaen. Ruotsi ilmoittaa iskevänsä hyökkäyksen sattuessa syvälle Venäjän alueelle. Molemmat sanovat ääneen asian, jonka varaan pelote rakentuu: hyökkäyksen hinta maksetaan hyökkääjän maaperällä alusta asti.

Suomi on hankkinut välineet saman sanomiseen. Hävittäjissämme on ohjuksia, joiden kantama ulottuu satojen kilometrien päähän. Raketinheittimemme päivitetään. Miinakielto on purettu, ja puolustusmenot nousevat. Puolustusvoimain komentajan mukaan Suomi oppii Ukrainalta, mutta ei kopioi. Se on viisas periaate. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa, että opimme kaiken muun paitsi tärkeimmän.

Puolustus alkaa sieltä, mistä hyökkäys lähtee

Kaupunnin Ajan linja on tästä eteenpäin seuraava: Suomen puolustuksen on vaikutettava Venäjälle sodan ensihetkistä alkaen. Sen pitää ulottua niihin tukikohtiin, varastoihin, laukaisualustoihin ja huoltoyhteyksiin, joista hyökkäys Suomeen lähtisi. Tämä ei ole hyökkäyssotaa. Se on puolustusta, joka ei suostu odottamaan omalla maalla.

Pelote toimii vain, jos se sanotaan ääneen. Suomen pitää kertoa liittolaisilleen ja Moskovalle saman, minkä Viro ja Ruotsi ovat jo kertoneet: hyökkäys Suomeen ei koskaan jää Suomen alueelle. Iskukyky on rakennettava Naton suunnitelmiin ensimmäisestä päivästä alkaen. Kotimainen droonituotanto on mitoitettava kestämään viikkoja, ei päiviä. Suomen paikka on eurooppalaisessa pitkän kantaman iskukykyhankkeessa, ei sen ulkopuolella.

Vastaväitteet tunnetaan. Eskalaatio on todellinen riski, ja Suomen iskut olisivat aina osa liittokunnan päätöksiä. Mutta Venäjä ei ole koskaan pidättäytynyt hyökkäämästä siksi, että sen naapuri on ollut varovainen. Se on pidättäytynyt silloin, kun hinta on ollut liian korkea.

Mitä Karjasilta tästä ajattelee

Kaupunnin Aika vaati hiljattain karjasiltalaisille valtavia erioikeuksia: veto-oikeutta kaikkiin kaavoihin, laidunoikeutta kaikkiin puistoihin ja junien pillitervehdyksiä. Tällä kertaa emme vaadi Karjasillalle mitään. Vaadimme, ettei Karjasiltaa tarvitse koskaan puolustaa Karjasillalla.

Kaupunginosamme rakennettiin sodan jälkeen ruotsalaisten lahjataloista ja rintamamiestaloista, jotta sotaa ei enää tarvitsisi käydä kotona. Niiden rakentajat tiesivät, mitä on puolustaa omaa maata viimeiseen asti. Me kunnioitamme heidän työtään parhaiten huolehtimalla siitä, ettei heidän lastenlastensa tarvitse tehdä samaa.

Pääkirjoitus edustaa Kaupunnin Ajan linjaa. Taustan tiedot ja lähteet ovat Aarni Kentän analyysissä Iskut Venäjän sisälle kääntävät sotaa.