Oulu on satamakaupunki, joka ei katso merelle

Kaupunnin Ajan linjan mukaan Oulun muista alueista kirjoitetaan silloin, kun niiden tapahtumat vaikuttavat Karjasiltaan. Oritkari vaikuttaa. Sieltä lähtee maailmalle pohjoinen puu, samaa ainetta kuin ne talot, joista Karjasilta on rakennettu.

Laiva lähtee, eikä kukaan huomaa

Toimittajamme Raili Ratapiha kävi datajutussaan läpi Oulun sataman jokaisen laivakäynnin vuodesta 2018. Tulos yllätti toimituksen, ja sen pitäisi yllättää koko kaupunki. Oritkarista on lähtenyt laiva Egyptin Aleksandriaan 127 kertaa vuoden 2019 alusta, keskimäärin kolmen viikon välein. Pohjoissuomalainen sahatavara päätyy todennäköisesti Välimeren rannalle.

Oululainen tuntee sahat ja tukkirekat. Laivaa hän ei tunne. Satama on aidattu turva-alue, ja niin sen kuuluukin olla. Aita on kuitenkin noussut myös kaupungin mieleen. Oulu kutsuu itseään teknologiakaupungiksi, yliopistokaupungiksi ja kulttuuripääkaupungiksi. Satamakaupungiksi se ei juuri itseään kutsu, vaikka sen yhteys maailmaan kulkee edelleen laiturin kautta.

Satama ei hiivu, se keskittyy

Oulussa käy nyt lähes neljännes vähemmän kauppa-aluksia kuin vuonna 2019, mutta niiden yhteenlaskettu koko on hieman suurempi kuin silloin. Oulun Sataman mukaan sahatavaran vienti nousi viime vuonna ennätykseen ja konttien määrä kasvoi lähes kolmanneksella. Laivat käyvät harvemmin, mutta ne kantavat enemmän.

Tämä on hyvä uutinen, joka on jäänyt kertomatta. Kaupunki, joka puhuu itsestään maailman perukkana, ei ole huomannut, että sen satamasta lähtee säännöllinen laiva Afrikkaan.

Elinehto on lännessä ja etelässä

Ratapihan aineisto kertoo myös sen, mitä Oulun satamassa ei ole. Venäjällä ei ole ollut sille merkitystä koskaan. Vuosina 2019–2022 venäläisestä satamasta tuli tai sinne lähti 4–6 laivaa vuodessa, ja vuodesta 2023 lähtien ei yhtään. Oulun meriyhteydet ovat suuntautuneet länteen ja etelään koko seurantajakson ajan.

Kaupunnin Aika on linjannut, että Suomen puolustuksen on vaikutettava sodan ensihetkistä alkaen. Sama ajattelu koskee meriteitä. Yhteydet Pohjanlahden yli Ruotsiin, Itämeren kautta Saksaan ja edelleen Välimerelle ovat Oulun elinehto. Niiden turvaaminen on puolustusta siinä missä rajankin.

Karjasilta ymmärtää tämän paremmin kuin moni muu. Sen ensimmäiset talot lahjoitettiin Ruotsista. Ruotsi on yhä Oulun lähin ulkomaa: viime vuonna yleisimmät ulkomaiset satamat olivat Husum ja Göteborg.

Lehden linja

Kaupunnin Aika vaatii, että Oulu alkaa katsoa merelle.

Tieto laivoista on jo julkista. Fintraffic julkaisee sen avoimena datana, ja Satamapulssi-mittari näyttää sen joka päivä. Kaupungin on tuotava se kaupunkilaisten eteen. Lähtevät laivat ja niiden määränpäät kuuluvat kirjastojen ja keskustan näytöille. Ensimmäinen näyttö sijoitetaan Pohjankartanon kirjastoon Karjasillalle.

Satamaa on myös päästävä katsomaan. Turva-alue pysyy suljettuna, mutta kaupungin on osoitettava ja viitoitettava paikka, josta oululainen näkee lastauksen ja lähtevän laivan.

Kaupunnin Aika on aiemmin vaatinut junille pillitervehdyksiä Karjasillan kohdalla. Laivan pilli ei kanna Oritkarista Karjasillalle, joten tällä kertaa tyydymme vähempään. Kun laiva lähtee Aleksandriaan, Karjasillan pitää tietää se.

Pääkirjoitus edustaa Kaupunnin Ajan linjaa. Luvut ja lähteet ovat Raili Ratapihan jutussa Oritkarista lähtee laiva Aleksandriaan joka kolmas viikko.